Maa-aineslain (555/1981) 4 § mukainen lupa tulee saada kiven, soran, hiekan, saven ja mullan ottamiseen pois kuljetettavaksi taikka paikalla varastoitavaksi tai jalostettavaksi.
Maa-ainesten otosta ei saa aiheutua 3 §:n mukaisia seuraamuksia (koskee myös kotitarveottoa):
| – kauniin maisemakuvan turmeltumista – luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista – huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteisiin – tärkeän tai muun vedenhankintaan soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista ( I tai II luokka), jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa |
Maa-aineslupaa haetaan ja sen ratkaisee Keski-Savon ympäristölautakunta. Maa-aineslupa myönnetään määräajaksi, pääsääntöisesti enintään kymmeneksi vuodeksi. Hakijan on annettava ennen ottamisen aloittamista hyväksyttävä vakuus, jolla varmistetaan mm. alueen maisemointi ottamistoiminnan päätyttyä. Viranhaltijapäätöksellä voidaan ratkaista lupa maa-ainesten ottamiseen kun ottomäärä on alle 10 000 m3 ja ottoalue ei sijaitse pohjavesialueella.
Lupaa ainesten ottamiseen on haettava kirjallisesti. Hakemus liitteineen on tehtävä kahtena kappaleena ja ottamissuunnitelma neljänä kappaleena. Maa-ainesasetuksen (926/2005) 1 §:ssä on säädetty lupahakemuksen sisältövaatimuksista.
Ympäristölupa ja maa-aineslupa (Yhteiskäsittely)
Maa-ainestenottamista koskeva hanke voi edellyttää myös ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaista ympäristölupaa murskaukselle ja/tai louhinnalle, kun kohteen louhinta ja/tai murskauspäivät ylittävät 50 päivää. Maa-aines- ja ympäristölupahakemukset on tässä tapauksessa käsiteltävä yhdessä ja ratkaistava samalla päätöksellä. Yhteiskäsittelyluvan hallintomenettely tehdään ympäristönsuojelulain mukaan.
Jos maa-aineslain mukaista lupa-asiaa käsiteltäessä ilmenee, että toimintaa varten on tarpeen myös ympäristölupa, luvan hakijan on lupaviranomaisen määräämässä kohtuullisessa ajassa tehtävä ympäristölupahakemus. Muussa tapauksessa vireillä oleva lupahakemus voidaan jättää tutkimatta.
Ympäristölupaosioon pääset tästä.
Vesilain mukainen lupa ja maa-aineslupa
Maa-ainestenotto, joka tarvitsee maa-ainesluvan lisäksi vesilain mukaisen luvan, käsitellään aluehallintovirastossa. Tämä voi tulla kyseeseen, mikäli suunniteltu maa-ainesten ottaminen kohdistuu pohjavedenpinnan alapuolelle, pohjaveden ottamon suoja-alueelle tai laaja-alaisesti pohjavesialueelle. Vesilain (587/2011) 3 luvussa on säädetty luvanvaraiset vesitaloushankkeet.
Vesilain mukaiseen luvan osioon pääset tästä
Maa-ainesluvan siirtäminen
Jos lupaan perustuva oikeus maa-ainesten ottamiseen siirretään toiselle, on siirrosta viipymättä ilmoitettava lupaviranomaiselle. Luvan aikaisempi haltija vastaa kuitenkin kaikista lupaan liittyvistä velvoitteista, kunnes hänen tilalleen on hakemuksesta hyväksytty toinen. Lupaviranomainen voi määrätä, että luvan uusi haltija asettaa ennen ainesten ottamista ko. maa-ainesluvassa määrätyn vakuuden. Maa-aineslain 13 a § tarkoitetun luvan velvoitteista vapauttamisen käsittelee Keski-Savon ympäristölautakunta.
Ilmoitus NOTTO-rekisteriin
Maa-ainestenottajan tulee vuosittain ilmoittaa otetun maa-aineksen määrä ja laatu ensisijaisesti sähköisesti maa-ainestenottolomakkeella (linkki alla) valtakunnalliseen NOTTO-järjestelmään. Mikäli ilmoituslomakkeen sähköinen täyttäminen ei ole mahdollista, tulee täytetty ilmoituslomake toimittaa Keski-Savon ympäristötoimelle. Ilmoitus tulee tehdä vuosittain seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä, myös vaikka ottoa ei olisikaan.
Muualla verkossa:
- Maa-ainesten ottamiseen liittyvät luvat ja ilmoitukset (ymparisto.fi)
- Maa-ainesten ottaminen: Opas ainesten kestävään käyttöön (PDF) (julkaisut.valtioneuvosto.fi)
- Maa-ainesten ottamista koskeva lainsäädäntö (ymparisto.fi)
- Valtioneuvoston asetus kivenlouhimoiden, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta 800/2020 sekä 314/2017 (finlex).
- Maa-aineslupien tietojärjestelmä NOTTO (ymparisto.fi)