Keski-Savon ympäristötoimen toiminta-alue sijoittuu Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon erilaisten luonnonmaantieteelisille vyöhykkeille. Lajien suojelun yksi tavoite on säilyttää alkuperäisten ja vakiintuneiden lajien elinvoimaiset kannat ja levinneisyysalueet. Suomen noin 45 000 eliölajista noin 21 400 tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuus on pystytty arvioimaan. Niistä, joka kymmenes on uhanalainen vuonna 2010 tehdyn selvityksen mukaan.
Luonnonsuojelulain mukaan laji voidaan rauhoittaa tai se voidaan säätää uhanalaiseksi tai erityisesti suojeltavaksi lajiksi.
Pohjois-Savon alue sijaitsee erilaisten luonnonmaantieteellisten vyöhykkeiden risteyskohdassa. Valtaosa maakunnasta on eteläboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä, jonka lisäksi maakunnassa on läntiseen ja itäiseen keskiboreaaliseen metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen kuuluvia osia. Lisäksi maakunta jakautuu itä-länsisuunnassa suokasvillisuusvyöhykkeittäin kahtia. Pohjois-Savon pinta-alasta on metsää yli 80 %.
Vanhojen metsien ja varsinkin rehevien puustoisten soiden häviäminen sekä lahopuun väheneminen ovat merkittävä uhka alueen luonnonvaraiselle eliöstölle alueen metsäisyydestä huolimatta.
Etelä-Savon luontoympäristöä luonnehtivat metsät sekä ranta- ja vesialueet, joilla esiintyy myös suurin osa maakunnan uhanalaisestalajistosta. Soita on suhteellisen vähän. Saimaan rannat vaihtelevat karuista ja kallioisista laakeisiin hiekkarantoihin. Metsissä on edelleen osittain nähtävissä kaskitalouden merkkejä, mutta lehtipuuvaltaisten metsien määrä on jatkuvasti vähenemässä.
Perinteisen maankäytön luomista biotoopeista myös niityillä,ahoilla, kedoilla ja hakamailla on tärkeä merkitys maakunnanuhanalaisten lajien elinympäristöinä. Eräiden uhanalaisten lajien Suomen kannasta esiintyy merkittävä osa Etelä-Savossa.